Mitä kehoni yritti kertoa?

‍

Jaksaminen ei synny pelkästä tahdonvoimasta

Niin monelle meistä on opetettu, että pitää jaksaa. Että väsymys kuuluu elämään.
Mutta mitä jos se ei kuulukaan?

Mitä jos väsymys onkin merkki siitä, että keho tekee parhaansa puutteellisella polttoaineella?
Mitä jos jaksaminen ei ole asennekysymys – vaan biologiaa, rytmiä ja ravintoa?

Minulle tämä oivallus muutti kaiken ja lähdin opiskelemaan mm. ravintoneuvojaksi

Ruoasta tuli jälleen hoivaa – ei taakkaa

En koskaan ollut erityisen kiinnostunut “superfoodeista” tai trendeistä. Mutta kun päätin pysähtyä, kysyin itseltäni: Voisiko ruokani olla tapa rakastaa itseäni?

Aloin tutkia lempeästi, mitä kehoni kaipasi. En dieetin kautta – vaan yhteyden. Huomasin, miten ravinteikas aamiainen ei vain täyttänyt vatsaa – vaan kohotti mielialaa. Miten vihreä, värikäs, elävä ruoka toi energiaa, jota en ollut edes tajunnut kaivanneeni. Innostuin myös superfoodeista niistä ravinnerikkaista herkuista ja aloin tankkaamaan itseeni ravinteita.

Terveys ei ole projekti – vaan tapa olla itsensä puolella

Kun ravinto alkoi tukea kehoani, aloin huomata myös henkisiä muutoksia. Ajatus kirkastui. Tunneherkkyys tasapainottui. Yöuni syveni.
En ollut enää jatkuvasti ärtynyt, levoton tai alakuloinen.

Terveys ei ollutkaan enää suoritus, vaan yhteys: minä ja kehoni, samassa rytmissä, samalla puolella.

Miksi kirjoitan tästä?

Koska tiedän, että moni kantaa arkea hartioillaan – ja unohtaa itsensä siinä sivussa.
Ja koska uskon, että ravinto on yksi lempeimmistä tavoista palauttaa yhteys itseensä ja myöskin vähentää kehon stressikuormaa.

Tämä aihe on minulle tärkeä.

Olen kokenut väsymyksen ja kehon stressin, kun syön itselleni sopimatonta ravintoa - monta kertaa.

Mikä minua ravitsee – oikeasti?
Mitä kehoni yrittää kertoa – jos vain kuuntelisin?

Jos tämä resonoi sinussa:
Ehkä juuri tänään on hyvä hetki valita itsesi puolelle. Ei kaikkia muutoksia kerralla – vaan yksi, pieni ravitseva valinta.

Sinua varten, ei ketään muuta.

‍