Lakkaisinko kiirehtimästä – ja keskittyisin itseeni?

‍

On hetkiä, jolloin pysähdyt vahingossa. Avaat aamulla verhot ja huomaat valon osuvan seinään juuri tietyllä tavalla. Tai kuulet kappaleen, joka herättää muistosi henkiin – ne, jotka ovat odottaneet hiljaa sydämesi perällä.

Minulle se pysähdys ei tullut kerralla. Se tuli hiipien. Ensiksi iltaisin, kun en enää jaksanut täyttää päivääni tekemisellä. Sitten aamuisin, kun heräsin kellon soittoon ja kysymykseen: Miksi teen tätä kaikkea?

Ja lopulta – se tuli keskelle tavallista päivää. Siinä, missä ennen listasin asioita, nyt listasin tunteita: mitä kaipaan, mitä pelkään, mitä haluan säilyttää.

Kun suunta ei enää löytynytkään kalenterista

Olin tottunut siihen, että suunnittelu toi turvaa. Kalenterini oli täynnä, mutta sisältä tyhjä. Kaipasin yhteyttä – itseeni ja elämään. Olin elänyt niin pitkään muiden rytmissä, että oma ääneni oli alkanut hiljentyä. Piti opetella kuuntelemaan uudelleen.

Tietoinen läsnäolo ei ollut minulle aluksi mikään “zen-hetki”. Se oli ärsyttävää ja hidasta. Mutta se opetti minulle jotain olennaista: oma elämä ei löydy “sitten kun kaikki on valmista” vaan juuri tästä hetkestä. Tästä istumasta, tästä ajatuksesta, tästä tunteesta.

Arvot eivät ole korulauseita – ne ovat kompassi

Yksi tärkeimmistä asioista, jotka opin, oli arvojen merkitys. Ei listana, joka koristaa työpöytää, vaan käytännön valintoina: sanonko “kyllä” kiireelle vai rauhalle, miellytänkö vai kuuntelenko itseäni?

Kun uskalsin kirjoittaa ylös omat ydinarvoni – vapaus, terveys, rehellisyys – aloin nähdä, missä elin niiden vastaisesti. Ja se sattui ja tuntui pahalta. Mutta juuri se kipu oli herätys, jota tarvitsin.

Syntyi ajatus: entä jos jakaisin tämän myös muille?

Minun polkuni johti oman yritykseni pieni Siivenisku perutamiseen ja myös myöhemmin digipalveluiden rakentamisen aloittamiseen. Haluan auttaa samassa tilanteessa olevia. He voivat kysyä itseltään oikeita kysymyksiä. Löytää oman rytminsä. Olla hetken ajan vain ihmisiä - kuunnella itseään - olla läsnä hetkessä – ei rooleja tai suorituksia.

Oma verkkokurssini ei ole vielä valmis - eikä sen tarvitsekaan olla. Kuten elämä. Mutta se on olemassa. Ja sinulle, joka tätä luet – ehkä saat täältä jopa vinkkejä, jota et tiennyt etsiväsi.

‍

Jos tämä kirjoitus osui johonkin sinussa:
Pysähdy hetkeksi. Sulje silmät. Kysy itseltäsi: Mikä minulle juuri nyt on tärkeää?

Jos kaipaat lempeää ohjausta tai yhteyttä muihin samankaltaista polkua kulkeviin, kurkkaa luomaani @omadigipalvelu instagram -sivuun ja yritykseni insta sivuun @pieni_siivenisku. Ehkä siellä voi olla sinulle vinkkejä uuteen aloitukseen, mitä minä aikoinani kaipasin.

‍