Hengitin – ja maailma muuttui - pieni hengitysharjoitus

Olin menossa taas liian kovaa. Päässä pyöri miljoona ajatusta, tehtävälistat painoivat takaraivossa… kuulostaako tutulta?

Sitten pysähdyin. Ihan vain hetkeksi. Suljin silmät, laskin uloshengityksen neljään.
Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Ja siinä se oli: rauha. Tarpeeksi, jotta muistin taas kuka olen.

Pysähtyminen on voimaa

Erityisherkkänä aistimme maailmaa vähän eri tavalla. Melut, kiireet, viestitulvat – kaikki vie helposti ylikierroksille. Siksi pysähtyminen on välttämättömyys.

Silti se unohtuu helposti… Ei  mukamas ole aikaa. Tulee tunne, että pitäisi vielä vähän tehdä ja yrittää. Välillä vaikka pysähdynkin, niin minulle tulee tunne että hoida tämä pysähdys nyt nopeasti, että pääset jatkamaan taas siitä mihin jäin. APUA!

Nyt olen opetellut ja minulle pysähtyminen ei enää tarkoita täydellistä hiljaisuutta tai pitkää meditaatiota. Se voi olla kaksi hengitystä työpäivän keskellä. Pieni hetki, jolloin en yritä muuttaa mitään – vain olla. Keskityn ainoastaan hengitykseen. Vaikka ajatus veisi muualle palaan takaisin hengitykseen.

Meditaatio ei ole suoritus

Pitkään ajattelin, että meditaation pitää olla jotain erityistä. Hiljaista huonetta, täydellistä keskittymistä, ohjattua ääntä tai suljettua maailmaa. Mutta ei se ole sitä.

Parhaimmillaan meditaatio on keino palata takaisin itseeni. Se ei ole suoritus. Se on hetki, jolloin annan itselleni luvan vain olla.

Jos sinäkin koet joskus, että päässä pyörii liikaa tai keho on kireä ilman syytä – kokeile tätä:

• Sulje silmät.
• Laita yksi käsi rinnalle, toinen vatsalle.
• Hengitä nenän kautta sisään, syvälle vatsaan.
• Puhalla hitaasti ulos suun kautta.
• Toista kolme kertaa.
• Tee tämä kaikki hyvin tietoisesti - kuuntele - ole läsnä tässä hetkessä

Siinä se. Olet läsnä tässä hetkessä!

Tärkein tehtäväsi tänään on olla hetken hiljaa

Jos voisin antaa sinulle tänään yhden tehtävän, se olisi tämä:
Pidä pieni pysähdys. Hengitä. Kuuntele miltä sisällä tuntuu – ei siksi, että pitäisi korjata jotain, vaan siksi että sinä ansaitset tulla kuulluksi.

Me emme tarvitse aina lisää tietoa, vinkkejä tai toimintaa. Joskus eniten muuttaa se, että kuulemme itsemme. Että hengitämme. Että olemme elossa – juuri nyt.

‍