Ehkä tämä onkin minun juttuni – ja vihdoin uskallan sanoa sen ääneen

On ihmeellinen tunne, kun huomaa innostuvansa aidosti.
Kun sydämessä alkaa sykkiä sellainen lämpö, joka kertoo: Tässä voisi olla jotain minulle.

Ihmismieli on kiehtonut minua jo pitkään

Olen aina ollut tarkkailija.
Kuuntelija. Tunnustelija.
Minua on kiinnostanut, miksi me tunnemme niin kuin tunnemme – ja miten voisimme ymmärtää itseämme lempeämmin.

Ja ehkä juuri siksi olen ollut pitkään kiinnostunut myös erityisherkkyydestä.
Ei vain teoreettisesti – vaan henkilökohtaisesti.

Olen itse erityisherkkä – ja se on antanut minulle näkökulman

Se, että aistin paljon, tunnen syvästi ja huomaan vivahteita, ei ole aina ollut helppoa.
Mutta se on myös lahja.

Erityisherkkyys ei ole heikkous, vaan herkkyys havaita.
Ja nyt kun olen alkanut rakentaa omaa suuntaani, ymmärrän: tämä herkkyys on juuri se, mikä tekee siitä aidosti minun juttuni.

Uuden aloittaminen tuntuu tällä kertaa erilaiselta

En enää yritä mahtua johonkin, mikä ei tunnu omalta.
Nyt saan rakentaa jotain, joka perustuu omiin vahvuuksiini.
Jotain, jossa ei tarvitse karsia herkkyyttä pois – vaan tuoda se mukaan.

Olen innostunut.
En pelkästään ideasta – vaan siitä, että vihdoin uskallan ottaa askeleita.
Kohti jotain, joka saa minut syttymään.

Ehkä sinäkin tunnet sen kutinan

Sen hiljaisen ajatuksen, että voisi olla jotain enemmän.
Jotain, mikä on niin sinua, ettei se jätä rauhaan.

Minulle tämä hetki on alku.
Ehkä sinullekin?

Jos tunnet sisälläsi samanlaista kutinaa:
Saa innostua. Saa olla erityisherkkä.
Saa rakentaa juuri omannäköistä polkua – eikä sinun tarvitse tehdä sitä yksin.

Minä olen täällä.
Ja ehkä tämä blogi on juuri se merkki, jota kaipasit.

‍